Tattoo dreams

Mulla on ollu hirvee tatuointi kuumotus jo viimeset viis vuotta, mut perhana ko mulla ei oo koskaan varaa pistää kerralla könttäsummaa et semmosen ottaisin! Joten päätin et kun täytän 24 (dangit ko ikäkriisi) helmikuussa, otan VIIMEINKIN ensimmäisen tatuoinnin. Ideatki on muuttunu tässä ajan menneessä. Tai oikeestaan ei oo mikään muuttunu mihinkään, mutta se päätös mikä niistä on ensimmäinen, on muuttunu.
Mulla on jo vähintäänkin viis eri tatuointia mitkä haluan, mutta ensimmäisenä haluan tatuoida kauniita luita käsivarsiin näistä kahdesta kauniista lihansyöjästä ♥

Kun tylsyys iskee ja tekee mieli päivittää blogia, mutta ei oo mitään päivittämisen arvosta:

Mä joskus yritin blogiin tehä tämmösen sillon ko tätä alottelin, enkä ikinä sitä tehny loppuun ja nyt ei oo muutakaan päiviteltävää ennen Animeconia. Joteennn kello on vähän yli 2 aamuyöllä, eli vastailen niihin mitä nyt jaksan, katotaan loput vaikka huomenna ennen vanhemmille lähtöö yay~


Osa 1 - Esittele itsesi ja elämäsi noin suurin piirtein 

Elikkäs: 23-vuotias helmikuussa valmistunu media-assistentti. Istun päivät työttömänä kotona ja välillä tuntuu ettei aamulla oo mitään järjee nousta ylös, joten kukun hereillä tähän aikaan joka yö.. 

Oon savosta alunperin, Misu on mun neljäs kissa ja mä välillä edelleen vuodatan muutaman kyyneleen kun iskee ikävä Ilonaa koska se piti lopettaa.. En pysty myöskään kattomaan mitään eläinsairaala ohjelmia ko alan vaan itkee joka kerta kun joku eläin kärsii, saatikka jotain eläin dokkaria missä näytetään karuja totuuksia miten joku leijona emo joutuu hylkäämään pentusa. Hyh! Ei kiitos :'<
En vieläkään oo ihan löytäny semmosta omaa tyyliä ja välillä tuntuu et näytän köyhältä pilvenpolttajalta kun käyn kaupassa haaremeissa ja ilman meikkiä. Toivon vaan kovasti että saisin töitä, mutta tuntuu ettei mua haluta mihinkään mihin haen..

Osa 2 – Eka rakkaus

Pehmonalle minkä sain mun kummilta. Soli semmonen valkonen nalle keltasissa vaatteissa, ja sen vaatteissa oli tähtiä ja kuita mitkä kiilu pimeessä. Ehkä paras pehmolelu ikinä ja muistan miten ihan penskana ko kömmin vanhempien väliin nukkumaan (kyllä, kaikki tekee tätä pienenä, don't deny it!) se oli mulla tyynynä. Hehe! Oudoin eka rakkaus ikinä? Mut se vaan oli paras! 


Osa 3 – Minun vanhempani

En nyt löytäny parempaa kuvaa hoho

Musta tuntuu et olin ihan hirvee kauhukakara teininä, mitä varmaan olinkin ko olin masentunu ja hirvee angsti kaka. Seinät oli täynnä kaikkia julisteita ja lehtileikkeitä niinko vähän kaikilla siihen aikaan. Voi että.. Onneks porukat jollain kummalla jakso kattella mua ko olin kakkapää. Nyt oon vaan onnellinen et voin äitin kanssa jutella asioista avoimemmin ko sillon yläasteella mikään mun asia ei kuulunu muille yhyy angst angst!

Enhän mä edes uskaltanu tulla kaapista ulos että olen bi, mut onneks jossain vaiheessa heiteltiin äitin kanssa läppää, et jos mä seurustelen tytön kanssa ni onhan sillä Sami jolta voi joskus toivoo lapsenlapsia! :')

Osa 4 – Tätä olen syönyt tänään

Öö jjaa. Noh makaronilaatikkoo, ranuja ja suklaata! (tää kysely asia oli tarkotettu et yks per päivä joten...)

Osa 5 – Parasta musiikkia

Kaikki mistä tykkään. Joskus kuuntelin vaan örinä heviä ja ko olin angsti tenu ni meni Cradle of Filth. Menee se kyllä edelleenkin mut nykyään enemmän nostalgian puolesta. Välillä taas iskee korea poppi fiilis ja sit pistän korppu tyttelit pauhaamaan. En oikee osaa sanoo mikä olis esim oma semmonen genre mistä tykkään. Oon moni makunen niin sanotusti.
Mut jos pitää valita ihan paras biisi, ni sit se on D'espairsRay - 月の記憶 -fallen- (nimee klikkaamalla pääsette suoraan biisiin~ suosittelen! ♥)


Osa 6 – Minun päiväni

Haha! Voi ei. Mun päiviin ei tällä hetkellä kuulu mitään. Käyn joskus salilla, ja ehkä pyöräilemässä, mut muuten mä istun kotona pelaamassa koneella. Mut jos saisin päättää, mun päiviin kuuluis se, että herään aamulla ja valmistaudun töihin ja töitten jälkeen mahdollisesti on vielä puhtia mennä salille. Semmonen olis just nyt täydellinen päivä.

Osa 7 – Paras ystäväni

Tutustuttiin yläasteella, asuttiin yhessä ja sit ei enää ja sit melkein naapureina ja nyt taas hirmu kaukana. Helvettiin ja takas ja silti tää apina laittelee mulle kuvia mimmoset alkkarit se osti! :') Hirveesti on kaikkee nähty toisistamme ja muututtu, mut en kyllä vaihtais hetkeekään.

Osa 8 – Kouluaikani

Huh! Mun kouluaika on ollu yhtä plörinää. Ala-aste oli vaan semmonen meeehh ko se kesti niin kauan. Yläasteella mua vaan alko masentaa kaikki eikä ollu yhtään kaveria yhessä välissä ja joka ilta tuntu, et saan vaan itkee itteni uneen ko mikään ei onnistu. Varsinkaan se opiskelu itessään. Sieltä pääsin pois huonoilla numeroilla, mut onneks ei tarttennu nähä ketään niitä ihmisiä enää. PaKalla vaan ärsytti luokkakaverit ja opettajat ja sekin vaan maistu puulta ja jätinki lopulta kesken osittain allergisoitumisen takia, ostittain ihmisten takia. Sit oli äänituotanto ja RTV. Äänituotanto oli varmaan ainut luokka missä ei ollu ihmisiä kenestä en tykänny. Siellä kaikki tuli toimeen. 

Yläasteelta nää kaks herkkua nam

Kovasti yritin partaa trimmata!

PaKalta tämäkin

Äänituotanto 

RTV

Osa 9 – Uskoni


Tää oli tää vaikee kysymys sillonkin ko ekaa kertaa vastasin, ja on edelleen. Silti oon edelleen tätä mieltä: mä en usko jeesukseen, jumalaan enkä saatanaan. Oon enemmän semmonen "seeing is believing" tyyppi. En usko yliluonnolliseen saati kummituksiin ennen ko ite semmosen kohtaan. Välillä en edes usko itteeni ko yritän valehella että "tänään mä alotan vaikka karkkilakon!" ja sit kuitenkin iskee nami nälkä heti.

Usko on vaikee asia ja tarkottaa niin paljon kaikkee. Uskon siihen, et joskus joku keksii parannuksen kaikkiin sairauksiin mitkä on olevinaan parantumattomia. Uskon et musiikilla voi tehä niin suuria vaikutuksia. Uskon et kaikilla on joskus mahollisuus toteuttaa oma hartain unelmasa. Silti samalla en kuitenkaan usko, että tuun ite omaani ikinä toteuttamaan..

Jaksan uskoo ihmisiin välillä, vaikkei ne oliskaan sen arvosia, mut aina voi yrittää. 

Osa 10 – Rakastan

Tää on tän illan viimenen. Näitä on 30 joten olkoon 10 aina rajapyykki. Rakastan.. Rakastan rakastan.. 
Mun perhettä, kissoja, suklaata, pitkiä yöunia, hiljasia päiviä, hyvää ruokaa, musiikkia, sitä kun herään aamulla ja olo on mitä mahtavin. 
Joskus tuntu et "rakkaus on kirosana" ja sit taas toisen kerran "mä siis kiroilen paljon". 



HUH! Tähän meni yli tunti! Olinpas mä diippi tuolla välillä.

Kesä!

 Kesä on täällä! Harvinaisen kylmänä, mutta mulle on onneks tullu paketteja postissa ennätysvauhdilla! Kaks viikko sitten tilasin yhen neuleen ja se tuli jo eilen~ Ja koska mä oon impulssi ostaja, mulle on kiinasta tulossa muutakin, hups.

 Mutta tänään tuli taas yks kesän coneja varten erittäin tärkeä paketti, nimittäin uus korsetti! Tilasin korsetin viime maanantaina ja se tuli jo nyt ja vielä ennen arvioitua saapumispäivää. Normaalisti ebay tuotteita saa odottaa ainakin kuukauden päivät.. Mutta nyt ko korsetti on tullu, ni voin siirtyä seuraavan projektin pariin, eli uus hame! Oletan tässä vaiheessa että: ÄITI JOS LUET TÄTÄ, SAAT AUTTAA MUA KOSKA EN OMISTA KÄSITYÖNLAHJOJA!

 Mulla tuli myös Punanaamiosta paketti viime viikolla, missä oli kaks muovista muskettia mulle ja Mikalle, uus silinteri ja steampunk aiheiset pelikortit. Musketit tilattiin lähinnä siks, että ne oli hyvän malliset pohjat alkaa muokkaamaan ite hyvän näköset Animeconia varten. Silinterin tilasin, koska edellinen on melko korkee niin tilasin matalemman. Valitettavasti se on mulle liian iso, mutta Mikalle se menee jos se sen haluaa + pelikortit ihan vaan Mikan iloks: korttitemppuja.

 Kuvat on tosi huonolaatusia.. Eteisestä palo lamppu eikä oo peiliä semmosessa paikassa että onnistuis ottamaan kuvia luonnonvalossa... Lisäks en muokannu erikseen kuvia mitkä on pelkästään korsetista, että niistä näkyy selkeesti minkä värinen se on~

Olen 168cm päärynä~

Tässä viel kuva niistä musketeista.

 Nyt ko tota korsettia kokeili päälle, ni huomaa miten se työntää rintamusta vähän oudosti, eli on tarvetta hankkia tuohon alle joku paremppi paita. Tämmönen normitoppi ei valitettavasti käy muutenkaan asuun mitä oon väsäämässä.

 Vielä on pari pientä osaa tulossa ebaysta mulle pukua varten, mut loput on sitten ihan vaan käsityötä ja askarteluapaskartelua ite Mikan kanssa.

I can star again, change my name!

 Mä lueskelin mun blogia tässä TAAS. Ja ei hyvänen aika mulla on joskus ollu nuppi niin sekasin! Oon ollu masentunu ja itsetuhonen ja mietinkin että miksen oo menny hakemaan apua aikasemmin? Mulla tuli semmonen olo et kävi itteeni sääliks! Siis.. Voi ei MINÄ, miten paljon muhun on voinu joskus sattua ja miten tuntuu et kaikki se sattuis edellee ja tulee paha mieli ITTENI puolesta... Tämmönekin oli eksynyt sekaan, mikä on ihan totta: 

 Tuli semmonen olo että jos vaan pääsisin auttamaan silloista itteeni ja sanomaan, että kaikki kyllä kääntyy vielä paremmaks, eikä kaikki oo niin paskaa, niin menisin heti!

 Eniten mua harmittaa, että oon ollu henkinen raunio vielä ihan muutamia vuosia sitten...  

Tylsyys

Facebookiin on tullu (vai onko ollu kovinki kauan..) 'On this day' nappula, ja sattu olemaan siellä blogipäivitys neljä vuotta sitten. Eksyin sitten selailemaan blogia sillon ko tän uuden blogin alotin ja ja ja.. No.. Ei mulla sen kummempia mut tässä muutama kuva minusta penskana!

Varmaa edes täysikänen vielä tässä.

Tää on kuunnnn joskus oli Animecon Turussa. Nana otti musta söpöjä kuvia ja tää oli DA BEST!

Muutin Yukille!

Joskus olin hyvän näkönen ja laiha. Kattokaa tuota kaulajännettä!

Ei mulla oikeestaan nyt muuta. Nyt Nosgoth!

"Cosplay" vai mikskä tätä nyt kuttuis..

 En mä nyt tiiä voiko tätä oikeesti kuttua edes miksää cosplayks, ihan vaan koska en oo pukeutunu mikskään tietyks hahmoks. Mut no jaa. On kai se silti ihan vaan ko oon jossain erilaisessa puvussa? Mutta kuitenkin..

Tein viime syksynä äitin kanssa hameen ihan vaan Traconia varten alunperin. (okei äiti teki hameen kokonaan ja mä kuvasin siitä dokkarin..) Halusin kerranki et voin tehä jotain johonkin coniin, etten oo vaan ihan outsider siellä pällistelemässä, ni oli mukava tehä sitten äitin kanssa jotain :3

Unohin kyllä ihan totaalisesti, mitä olin alunperin kirjottamassa... 

Ulkona oli tosi kirkasta.. Kännykkä kuvat meni tämmösiks osittain..

 Ton korsetin tilasin ebaysta ja makso jonkun ~20€. Huonoin puoli siinä oli, että ei ollu kunnon luita tai hakasia, niin mitä kireemmälle sen laitto, sitä enemmän noi hakas välit aukes niinko yläpuolella olevassa kuvassa näky. Silti tykkään tosta edelleen, joten no hätä. 

Tykkäsin ajatuksesta, et sain tehä dokkarin siitä miten työskennellään jonkun projektin ympärillä äitin kanssa, niin päätin sitten toteuttaa saman idean uudestaan Desucon Frostbitea varten. Molemmissa dokkareissa tein saman virheen: en kuvannu mitään muita tavara hankintoja ja koko puku mallaukset jäi myös vähäsiks..

 Sentään Desua varten kuvasin pari tuotetta mitä tilasin:

Tän pikku paletin kokosin ite Coastal Scentsiltä :3

 Valitettavasti mulla ei tän enempää oikein oo kuvia Desusta. Sinä päivänä kun siellä pyörittiin enemmän /mulla oli asu päällä, kamerasta olikin akku ihan loppu, niin en paljon haaskannut sitä ottelemalla kuvia, vaan otin dokkariin videota niin kuin pystyin. Videota itessään en julkase tänne, koska just katoin sen ja siinä on niin paljon kaikkee mistä en tykkää, plus mä en todellakaan osaa editoida yhtään ja sen huomaa. Oon vaan opetellu kunnolla käyttämään kameroita prkl! :<

 Mutta kuitenkin tässä nyt asukuva Desusta (huppari oli siis toinen projekti) :

Tässä päällä olevan korsetin huono puoli: todella ärsyttävät rusetit edessä! Muuten oli täydellinen~

 Lähinnä tän postauksen tarkotus olis tuoda esille, plus saada itteni innostumaan, että oon jo alkanu suunnittelemaan kesälle jotain conia varten uutta pukua. Teen mahdollisesti uuden hameen, tilaan TAAS uuden korsetin ja muutenkin paljon kaikee uutta. Peruukkia en tällä kertaa tartte.

 Tuun siis mahdollisesti postamaan aina kun tilaan jotain uutta tulevaa pukua varten! En vielä tiiä mihin coniin puku tulee, mahdollisesti Animeconiin koska en usko et ehditään ihan Desuconiin.

Words are just thoughts that will never be heard.

Välillä on niin tyhjä ja tunnoton olo ja välillä taas oon ihan ok ja onnellinen. Mut koko ajan on semmonen olo, ettei mua arvosteta. Jotenkin tuntuu koko ajan et pitäis vaan olla ihan hiljaa eikä sanoo yhtään mitään. Hymyillä vaan ja ajatella et "ei se mitään." Vituttaa vaan kaikki. Mut ehkä kaiken vaan pitää just nyt mennä näin.. Vähän päin mäntyjä ja sieltä pois.

Living in a concrete jungle,
searching for something that I
don’t think I’ll ever find and
I chisel the walls of the city that blinds me,
trying to find something
that I may be able to relate to.
I close my eyes and see my friends
smiling at me in a way that shows me
we've had too much to drink.
Running away from all of the silence
like animals in the woods,
we cling to what we know.

Take me home,
I am ready for it.
I know you can love more that I can.

  Swollen thoughts corrupt my mind.
  Lit street lamps and warning signs.
  Time to back away.
  Retreat, retreat, retreat.
  I thought for a second,
  I said it out loud,
  but the words are just thoughts
  that will never be heard.

Take me home,
I am ready for it.
I know you can love more than I can.

Ps. mikä siinä on, että kun mulla on paska olla, niin ihmiset syyttää itseään siitä? Mulla on paska olla vaan itteni takia.. Miks joku toinen masentuu siitä ite, vaikkei liity siihen mitenkään?